Hölmöläisten hommia osa 2

Hölmöläistarina Hölmölän valtiosta, jossa ammatit olivat segregoituneet

Hölmölässä asui vain kahden ammatin ihmisiä. "Matalapalkka-alan" sairaanhoitajat ja "hyvin ansaitsevat" insinöörit.

Hölmölän sairaalassa oli töissä 100 sairaanhoitajaa, joista yksi oli mies. Sairaanhoitajat tekivät työtä työehtosopimuksen mukaisesti 160 tuntia kuukaudessa. Työehtopimuksen mukaan heidän 25 minuutin ruokataukonsa oli työaikaa. He saivat bruttoansiota 1600 euroa, josta maksoivat veroa 25 %, eli palkkatilille tuli 1200 euroa.

Paperikoneita valmistavassa vientiyrityksessä Hölmölässä oli suunnitteluosastolla 100 insinööriä, joista yksi oli nainen. Insinöörit tekivät työtä 200 tuntia kuukaudessa ja saivat bruttoansiota 2000 euroa. Lounaansa he söivät vapaa-ajallaan. He maksoivat veroa 30,5 %, eli palkkatilille he saivat 1390 euroa.

Insinöörit ja se yksi miessairaanhoitaja suorittivat asevelvollisuuden ilman palkkaa. Nämä insinöörit ja sairaanhoitajat pariutuivat mieluusti ja niin 99 naissairaanhoitajaa ja se yksi naisinsinööri saivat 180 lasta. Äitiyspäivärahaa ja vanhempainrahaa yhteiskunta maksoi heille noin 80 % ansionmenetyksestä. Vaimot valittivat, etteivät miehet tee tarpeeksi kotitöitä. Parisuhteessa elävät miehet tekivät kotitöitä toki naisia vähemmän, mutta kuitenkin parisuhteessa elävien miesten yhteenlasketut ansio-ja kotityöt ylittivät kahdeksalla tunnilla kumppaniensa tekemät työt.

Hölmölän Tilastollinen Keskusvirasto kertoi, että tässä valtiossa miesten keskiansiot olivat 1996 euroa ja naisten keskiansiot olivat 1604 euroa. Naiset saivat siis 80,3 % miesten ansioista. Maan keisari ja poliitikot sanoivat juhlapuheissaan: "Naisen euro on 80 senttiä".

Tasa-arvoihmiset vaativat asialle tehtävän jotain. Nettiin perustettiin paljon sivustoja kertomaan tästä epäkohdasta, esimerkiksi www.samapalkka.höl ja www.tasa-arvoklinikka.höl. Hölmölän virastot tilasivat miljoonilla euroilla konsulttitöitä palkkatasa-arvosta. Raporttien suurin anti oli toteamus, että naisen euro on 80 senttiä. Hölmölän tasa-arvotoimistossa 12 naista ja 1 mies painivat ogelman kimpussa. Samanlaisia toimistoja samanlaisella henkilöstöllä oli useita. Yliopistojen sukupuolentutkimuslaitokset suolsivat julkaisuja, joissa kerrottiin, että naisen euro on 80 senttiä. Jokaisella vaalikaudella  oppositio teki luottamuslause-esityksen hallituksen saamattomuudesta asian hoidossa. Niinpä pääministeri Matti otti hallitusohjelmaansa tavoitteen kuroa tätä virallisesti havaittua palkkaeroa viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015.

Mutta Hölmölä olisi ollut naisten mielestä palkkatasa-arvon ihannevaltio vasta sitten kun naisten
palkkoja olisi nostettu 24,5 %, eli virallisen palkkaeron verran.

Valtiossa eleli kylähullu Pauli (nimi fiktiivinen). Pauli laski, että miehillä ja naisilla oli bruttokeskituntipalkkana samat 10 euroa. Naisten nettopalkka tunnin työstä oli 7,51 euroa ja miesten 6,81 euroa. Miehiltä ja naisilta perittiin palkasta 4,7 % eläkemaksua. Miehiltä peritty maksu kokonaisuudessaan meni naisten viimeisten vuosien eläkkeisiin, sillä naisten palkoista kerätyt eläkemaksut eivät riittäneet naisten eläkkeiden maksamiseen.

Pauli huomasi, että kaikki täsmäisi tasa-arvon kannalta, jos sairaanhoitajatkin tekisivät töitä 200 tuntia kuukaudessa niinkuin insinöörit. Pauli laski, että se vaihtoehto, että insinöörit laskisivat työtuntinsa sairaanhoitajien tasolle, johtaisi siihen, että valtion palkkaverotulot pienenisivät 20,8 prosenttia. Muutkin verotulot pienenisivät, sillä insinöörien ansiothan laskisivat 20 % ja rahaa ei enää kiertäisi yhtä paljon yhteiskunnassa. Perheiden keskitulot putoaisivat noin 10 %.  Kuntien tulot putoaisivat. Sairaaloista suljettaisiin osastoja, sairaaloiden ja vanhainkotien henkilökuntaa vähennettäisiin, opetusmenoja leikattaisiin jne. Jos valtio ei supistaisi menojaan, valtio joutuisi Kreikan tielle. Syntyisi insinööripula, joka johtaisi viennin vähentymiseen. Tätä kaikkea hän uskalsi kutsua hyvinvointiyhteiskunnan romahtamiseksi.

Asiasta syntyi hirveä parku. Kovimmin parkuivat ne, jotka eivät osanneet jakolaskua. Hölmölän asukkaat kirjoittelivat lehdet täyteen sovinistisian törkeästä valehtemisesta.

Onneksi kukaan ei uskonut kylähullu Paulia vaan tasa-arvo voitti.

Hölmölän pääministeri Jyrki oli tunnettu ripeäotteisuudestaan. "Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä" hänen kuultiin siteeranneen A.I.Arwidssonia. Ja niin hän määräräsi, että naisten palkkoja on nostettava 24,5 %, jotta tuo viralliseksi nimetty palkkaero kuroutuu kerralla umpeen.

Niin tehtiin. Naisinsinöörille maksettiin 2490 euroa, miesinsinööreille 2000 euroa, naissairaanhoitajille 1992 euroa ja miessairaanhoitajalle 1600 euroa kuukaudessa. Miesten ja naisten keskikuukausipalkka oli nyt molemmilla 1996 euroa. Ja miehet ja naiset maksoivat yhtä paljon verojakin, joten sekin epäkohta tuli poistetuksi.

Tärkeää oli ettei kenenkään saavutettuun etuun eli minimityöaikaan tarvinnut koskea. Palkankorotus rahoitettiin siten, että julkinen sektori nosti pikkiriikkisen veroja ja yksityisellä puolella työnantajat tinkivät pikkuisen hirmuisista voitoistaan. Naisjärjestöt maalasivat banderolleihinsa tekstin "Naisen euro on 80 senttiä" tilalle "Miehet hakkaavat naisia" ja toiselle puolelle "Tulta munille".

Ja kaikki olivat tyytyväisiä. Hälmölässä oli kaikki hyvin.
__________

Vakuutan, että tämä oli kertomus Hölmölän valtiosta. Kaikki mielleyhtymät Suomeen ovat lukijan omassa päässä syntyneitä, virallisen totuuden vastaisia ja siksi ehdottoman kiellettyjä.

Eikö hölmöläissaduista pitänyt aina oppia jotakin? En ehdota mitään, koska minua ei kuitenkaan uskota.