Työaika- ja palkkatilastotutkimuksia Tämä sivusto on yksi uusi kanava jakaa oikeata, tilastoihin perustuvaa tietoa miesten ja naisten työajoista ja palkoista. Olen ensimmäinen suomalainen tutkija, joka on tehnyt palkkavertailut ILO 100-sopimukseen perustuen "sama palkka samanarvoisesta työstä". Aikaisemmat palkkavertailut on tehty ilman samanarvoisen työn huomioonottamista, jolloin ne ovat jääneet ansiotasovertailuiksi.

Miksi miehet tekevät noin 20 % enemmän vuosityötunteja kuin naiset?

Tässä käsittelen vain kokoaikaisia palkansaajia.

Tänä vuonna meillä on 52 viisipäiväistä viikkoa ja yksi lisäpäivä. Eli "palkallisia" säännöllisen työajan työpäiviä on 261. Niistä 10 arkipäivää on palkallisia arkipyhiä, joten työpäiviä jää 251.

Poistetaan siitä vuosilomat.
EK:n tilaston mukaan Yksityisellä sektorilla keskimääräinen loma on noin 23 päivää. Loma lyhenee, kun henkilö vaihtaa työpaikkaa, siitäkin jo johtuu, etteivät kaikki pidä lomaa viittä viikkoa vaan vähemmän. Miehiä on vähän julkisella sektorilla, joten miesten keskimääräinen loma on 24 päivää. Jää 227 työpäivää. Lisäksi viidesosalla on pekkaspäiviä 12. Miehille jää 225 työpäivää.

Naisista liki puolet on julkisella sektorilla. Julkisella sektorilla minimiloma on 30 työpäivää ja maksimi 40 työpäivää. Yli 60 % pitää lomaa vähintään 37-38 työpäivää, joten julkisen sektorin keskimääräinen vuosiloma on noin 35 työpäivää. Myös yksityisellä sektorilla on vuosilomalakia pidempiä lomia, etenkin naisvaltaisilla aloilla kuten pankki- ja vakuutussektorilla. Lisäksi heillä on kolme puolikasta työpäivää vuodessa. Kun liki puolet naisista työskentelee julkisella sektorilla, naisten keskimääräinen loma on siis noin 30 työpäivää ja naisten vuosityöpäiviksi jää 221 päivää.

Entä sitten sairaslomat? Niitä ei tilastoida tarkasti missään, mutta keskimääräisenä palkallisena sairaspoissaolona voidaan pitää miehillä 7 päivää ja naisilla 10 päivää vuodessa. Miesten työpäiviksi jää 218 päivää ja naisten 211.

Palkallisista vanhempainvapaistakaan (äitiys-, isyys-, tilapäiset hoitovapaat ym) ei ole tarkkaa kirjanpitoa, mutta eri tutkimusten mukaan ne ovat vähäisempiä kuin sairaslomat. Arvioidaan tässä, että naiset 6 päivää ja miehet 1 päivän vuodessa. Vuosityöpäiviksi jää miehille 217 ja naisille 205. Erotus 12 päivää on noin 5 % vuosityöpäivistä.

Entä sitten työpäivän pituus?
Katsotaan ensinnäkin työpäivää ilman ylitöitä.
Yksityisellä sektorilla säännöllisen työajan työviikko on yleisesti 37,5-40 tuntia. Julkisella sektorilla säännöllinen työaika on viikossa 30-38,5 tuntia. Yleisin työaika on ns. toimistotyöaika 36,25 tuntia viikossa. Myös työaika 38,75 on yleinen, mutta silloin siihen yleensä kuuluu puolen tunnin palkallinen lounastauko, eli tehtyjä työtunteja tulee samat 36,25 tuntia. Eihän muuten voisi ollakaan, sillä julkisen sektorin työntekijät valvovat mustasukkaisesti keskinäisiä oikeuksiaan.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan kokoaikatyötä tekevien miesten ja naisten säännöllisen viikkotyöajan ero on noin 5 %, eli alle 2 tuntia viikossa.

Olemme löytäneet eroa vuosityöpäivissä 5 % ja säännöllisessä työajassa toiset 5 %.

Entä ylityöt?

Tuntiperustaisesti korvattuja ylitöitä miehet tekevät tyypillisesti kuussa keskimäärin 3,5 ja naiset 1,5 Palkkarakennetilaston tietojen mukaan. Mutta tuo on vain jäävuoren huippu. Ajankäyttötutkimuksesta saadaan tulokseksi, että miesten ylityötunnit ovat vuosityöajasta laskettuna 10 % suuremmat kuin naisten.

Yhteenveto

Yhteensä miesten ja naisten tekemien vuosityötuntien ero on 20 %.
Ero vuosityöpäivissä on 5 %, ero säännöllisen työajan viikkotyötunneissa 5 % ja ero säännöllisen työajan yli menevissä viikkotyötunneissa 10 %.

Kovasti melua pidetään siitä, että palkkaeron selityksenä on naisten pidemmät vanhempainvapaat. Jos miehet pidentäisivät palkallisia vanhempainvapaitaan puolella, vaikutus olisi vain 0,4 % vuosityöajassa. Jos sen lisäksi naiset menisivät siksi ajaksi töihin, vaikutus vuosityöajan eroon olisi 0,8 %. Mutta eiväthän naiset suostu lyhentämään palkallista vapaataan, joten miesten pidempää palkallista vanhempainvapaata pitää perustella jollain muulla syyllä kuin vaikutuksella palkkaeroon.

Mielenkiintoinen lisähuomio.
Yleisesti on tiedossa, että miehet tekevät 20 % pidempää vuosityöaikaa kuin naiset. Mutta sitä tietoa ei käytetä selityksenä miesten ja naisten 20 % palkkaerossa. Sen sijaan THL:n tutkijat käyttävät sitä selityksenä, kun he laskevat työtapaturmien esiintymistiheyttä. Osan miesten työtapaturmista selittyy siis sillä, että he ovat kauemman aikaa työssä.

EU-tutkimuksessa: Kauppinen,  Kaisa;  Kumpulainen,  Riitta;  Houtman,  Irene  &  Copsey,  Sarah  (2003), Gender  issues in safety and health at work. A review. European Agency for Safety and Health at work,
He sanovat näin: sivu 35: Accidents, Key points : "Men  are  more  likely  to  suffer  major  or  fatal accidents at work than women. Their serious injury rate is almost three times higher. When adjusted, for example for hours worked, it is still over twice as high."

Työtuntien eroa he eivät täsmällisesti kerro, mutta matemaattisesti tuo tarkoittaa sitä, että heidän mukaansa miesten vuosityöpanos on liki 30 % korkeampi. Ottaen huomioon naisten suuremman osa-aikaisuuden, eroa on kokoaikaisilla yli 20 %.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit ()

anita frisk

Hienoista tilastoista ja tutkimuksista huolimatta vastaus lienee varsin yksinkertainen: töissä on miesten mielestä usein kivempaa ja vähemmän stressaavaa kuin kotona. Kotona vaaditaan mieheltä asioita, joihin hänen ammattitaitonsa, kilpailuhalukkuutensa ja kompetenssinsa eivät useinkaan saa mitään haasteita. Kotona ei myöskään elintaso parane, ylitöillä kylläkin.

Tylsät kotityöt, kiljuvat koliikkivauvat, kammottavat teini-ikäiset - kukapa niitä ei rauhalliseen ja kutakuinkin sivistyneeseen työympäristöön pakenisi? Jos miehet haluaisivat tehdä 20 % vähemmän töitä, mikäs heitä estää? Elintaso laskee, mutta laatu nousee, eikö?

Toimituksen poiminnat