*

Työaika- ja palkkatilastotutkimuksia Tämä sivusto on yksi uusi kanava jakaa oikeata, tilastoihin perustuvaa tietoa miesten ja naisten työajoista ja palkoista. Olen ensimmäinen suomalainen tutkija, joka on tehnyt palkkavertailut ILO 100-sopimukseen perustuen "sama palkka samanarvoisesta työstä". Aikaisemmat palkkavertailut on tehty ilman samanarvoisen työn huomioonottamista, jolloin ne ovat jääneet ansiotasovertailuiksi.

Miesten ja naisten ansio- ja kotityön tuotto perheelle

  • Parisuhteessa elävät
    Parisuhteessa elävät

Feministitutkijat ovat alkaneet itkeä, ettei kotityön vaikutusta huomioida missään. Yritän korjata tuon puutteen vaikka esim. Marx on todennut, ettei itselle tehty työ ole yhteiskunnallista työtä eikä sillä siten ole sellaista arvoa kuin ansiotyöllä on.

Mitä parisuhteessa olevat miehet ja naiset tuovat ansio- ja kotityöllään perheelleen?

Kotiapulaisen keskipalkka 2015 oli Tilastokeskuksen mukaan 2020 euroa kuussa eli 11,88 euroa tunnilta. Käytämme sitä tässä kotityön arvona.

Miesten keskituntiansio oli Tilastokeskuksen mukaan 21,42 euroa tunnilta ja naisten 17,92.

Taulukon työtunnit on saatu STM:n tutkimuksesta Selvityksiä 2006:73, Piekkola, Ruuskanen: "Työtä eri elämänvaiheissa ja ajankäyttö, Äidit ja ikääntyvät"

Taulukossa palkan sivukulut kuten eläkkeet ja muut vakuutukset on diskontattu tuntipalkkaan kertoimella 1,7. Kotityössä ei ole vakuutusturvaa eikä eläkettä, koska kukaan ei maksa niistä.

Huom. Tuotoista puuttuvat mm. metsämarjat, sienet, hirvenlihat ja muu riista sekä kotitarvekalastuksen tuotot, koska niiden tekemistä ei lasketa kotityöksi. Joka kolmas kalakilo tulee suomalaiseen ruokapöytään kotitarvekalastuksesta. Tuotoissa ei ole myöskään huomioitu seuratoimintaa (esim. valmennus), jota miehet tekevät naisia enemmän.

Yhteenveto: Ansio- ja kotityöt huomioiden parisuhteessa elävät naiset tuovat talouteen noin 60 % siitä panoksesta, jonka hänen mieskumppaninsa tuo.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"... ettei kotityön vaikutusta huomioida missään. Yritän korjata tuon puutteen vaikka esim. Marx on todennut, ettei itselle tehty työ ole yhteiskunnallista työtä eikä sillä siten ole sellaista arvoa kuin ansiotyöllä on."

Marx sanoi hyvin selvästi, että kotityö (lasten hoito, ruoan laitto, kodin kunnossapitäminen jne) on työvoiman valmistamista. Se on siis mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallista työtä. Ilman työvoimaa ei ole työntekoa eikä tuotantoa.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Marx on ilmeisesti moniselitteinen.
Tässä ote hänen julkaisustaan Karl Marx: Työpalkka, hinta ja voitto, 1865
Lainaus luvusta 6. Arvo ja työ
Meidän on kysyttävä: mikä on kaikkien tavaroiden yhteinen yhteiskunnallinen perusolemus? Se on työ. Tavaran tuottamiseen täytyy käyttää tai tavaraan täytyy sisällyttää tietty määrä työtä. Sitä paitsi en tarkoita työtä ylipäänsä, vaan yhteiskunnallista työtä. Henkilö, joka valmistaa esineen omaa välitöntä käyttöään varten, kuluttaakseen sen itse, valmistaa tuotteen, mutta ei tavaraa. Itseään varten työskentelevänä tuottajana hänellä ei ole mitään tekemistä yhteiskunnan kanssa. Mutta tuottaakseen tavaran hänen ei pidä vain tuottaa esinettä, joka tyydyttää jonkin yhteiskunnallisen tarpeen, vaan myös hänen työnsä on oltava erottamattomana osana yhteiskunnan käyttämässä työn kokonaismäärässä. Hänen työnsä tulee olla alistettu yhteiskunnan sisäisen työnjaon alaiseksi. Se ei ole mitään ilman työn muita osia ja se on vuorostaan niiden välttämätöntä täydennystä.

On vaikeaa määritellä kotityön arvo, sillä siinä työn tekijä on itsenäinen yrittäjä ja oma esimiehensä. Yrittäjiä ei lasketa palkkatyön tekijöiksi, palkansaajiksi, vaan työnantajiksi eli he olivat Marxin mielestä porvareita, riistäjiä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Ei tuossa ole mitään moniselitteistä.

Palkkatyöläinen ei myy kapitalistille työtä, vaan työvoimaa. Toisin sanoen, kun työläinen valmistaa omaa tai perheensä työvoimaa, jota sittemmin käytetään palkkatyössä, hän ei valmista sitä omaan käyttöönsä, vaan tavaraksi, jota kaupitellaan kapitalistille.

Palkkatyössä työläinen ei käytä omaa työvoimaansa, koska hän on sen jo myynyt kapitalistille. Työssä kapitalisti käyttää työläisen työvoimaa.

Tässä ote kirjoituksesta Palkkatyö ja Pääoma (1849):

"Se mitä taloustieteilijät olivat pitäneet »työn» tuotantokustannuksina, ei ollut työn, vaan elävän työläisen tuotantokustannuksia. Eikä se mitä tämä työläinen myi kapitalistille, ollut työläisen työtä. »Heti kun hänen työnsä on todella alkanut», sanoo Marx, »se lakkaa kuulumasta työläiselle, eikä hän siis enää voi sitä myydä.»[9] Hän voisi siis myydä korkeintaan tulevan työnsä, ts. sitoutua suorittamaan määrätyn työn määrätyssä ajassa. Mutta silloin hän ei myy työtä (joka on vielä suoritettava), vaan antaa työvoimansa kapitalistin käytettäväksi tietystä maksusta tietyksi ajaksi (kun kysymyksessä on päiväpalkka) tai tiettyä työnsuoritusta varten (kun kysymyksessä on kappalepalkka): hän antaa vuokralle eli myy työvoimansa. Mutta tämä työvoima on kiinni työläisen persoonassa ja siitä erottamaton. Sen vuoksi sen tuotantokustannukset lyövät yhteen itsensä työläisen tuotantokustannusten kanssa; se mitä taloustieteilijät nimittivät työn tuotantokustannuksiksi, onkin työläisen ja niin ollen työvoiman tuotantokustannuksia. Täten voimme palata työvoiman tuotantokustannuksista työvoiman arvoon ja määritellä sen yhteiskunnallisesti välttämättömän työn määrän, mikä tarvitaan määrätynlaatuisen työvoiman tuottamiseen, minkä Marx tekikin työvoiman ostoa ja myyntiä koskevassa kohdassa (Pääoma, 1. osa, 4. luku, 3. osasto)."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset